Miten
Italia hankki “suuren kansakunnan” statuksen
Manlio Dinucci
Maaliskuun 24. 1999 Italian senaatin avasi 16.35 kunnianarvoisa Sergio
Mattarella, joka oli D'Aleman hallituksen varapresidentti (Ulivo, PdCI, Udeur)
- “Arvoisat senaattorit, lehdistö on informoinut meitä siitä, että Naton
operaatiot alkoivat kello 6.45.”
Sillä hetkellä Yhdysvaltain 31. eskadroonan laukaisemat F-16 -pommit,
jotka lähtivät Avianosta (Frioul), olivat jo osuneet Pristinaan ja Belgradiin.
Uusia Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hävittäjäpommittajia oli jo matkalla
Italian muista tukikohdista.
Tällä tavoin, perustuslakia rikkoen (artiklat 11, 78 ja 87), Italia
vedettiin sotaan, josta hallitus tiedotti parlamentille vasta sen jälkeen kun
lehdistö oli julkaissut uutisen sodan jo alettua.
20 päivää ennen hyökkäystä Jugoslaviaan – kuten hän itse kertoi Il
Reformistan haastattelussa (24.
maaliskuuta 2009) – Massimo D'Alema oli saanut kutsun Washingtoniin, missä
presidentti Clinton teki seuraavanlaisen ehdotuksen: “Italia on niin lähellä
sotanäyttämöä, että emme pyydä teitä ottamaan osaa sotilaallisiin
operaatioihin, ainoastaan sallimaan meille tukikohtienne käytön”.
D'Alema oli vastannut ylpeästi - “Me kannamme vastuumme samoin kuin
muutkin liittolaismaat”, tarkoittaen sillä, että Italia ei ainoastaan sallisi
tukikohtiensa käyttöä sodassa Jugoslaviaa vastaan vaan myös
hävittäjäpommittajiensa. Näin 54 italialaista konetta todellakin osallistui
pommituksiin, hyökäten Yhdysvaltain komennon määräämiin kohteisiin.
“Moraalisesti se oli oikea päätös, ja siten saatoimme täysin astua
rooliimme”, D'Alema selitti haastattelussa. “Ainoastaan Yhdysvalloilla oli
suurempi määrä koneita kuin meillä. Italia on suuri kansakunta eikä meidän
pitäisi olla yllättyneitä osallistumisestamme tähän sotaan”, hän neuvoston johtajan roolissa ilmoitti kesäkuussa
1999, huomauttaen, että tämä oli ollut lentäjille “ihmisinä ja ammatillisesti suurenmoinen kokemus.”
Täten Italia oli ensisijaisessa roolissa Jugoslavian sodassa. Italian
tukikohdista lähti liikkeelle suurin osa 1.100:sta koneesta, jotka 78:n päivän
aikana tekivät 38.000 taistelulentoa, pudottaen 23.000 pommia ja ohjusta
(monissa köyhdytettyä uraania) Serbiaan ja nykyiseen Kosovoon.
Näiden missioiden tarkoituksena oli aktivoida ja testata Yhdysvaltain koko
järjestelmää ja Naton tukikohtia Italiassa, ja valmistella tämän vahvistamista
tulevia sotia varten. Seuraava sota listalla oli Libyan sota 2011.
Kun sota Jugoslaviaa vastaan oli vielä käynnissä, D'Aleman hallitus
osallistui Washingtonissa 23.-25. huhtikuuta 1999 Naton kokoukseen, joka aloitti
toiminnan nimeltä New Strategic Concept. Nato muutettiin liitoksi, joka
vaati jäseniään “suorittamaan liittoutuman ulkopuolisia vastaiskuoperaatioita
kriiseissä, joita 5. artikla ei salli”.
Siitä alkoi Naton laajeneminen itään päin. 20 vuodessa, hävitettyään
Jugoslavian, Nato laajeni 16:sta 29:ään maahan (30 mikäli Makedonia liitetään
siihen), lähentyen yhä enemmän Venäjän
rajoja.
Tänä päivänä “Pohjois-Atlantin alue” ulottuu Afganistanin vuorille asti, ja
italialaiset sotilaat ovat siellä läsnä vahvistaen sitä, minkä D'Alema
määritteli ylpeänä “suuren valtiovallan uudeksi statukseksi”, jonka Italia
saavutti 20 vuotta sitten osallistumalla sellaisen maan tuhoamiseen, joka ei
koskaan ollut hyökännyt eikä edes uhannut Italiaa tai sen liittolaisia.
Sota Jugoslaviaa vastaan on yksi kansainvälisen symposiumin teemoista Naton
täyttäessä 70 vuotta.
Teema “Jugoslavia – 20 vuotta jälkeenpäin – uuden Naton perustaminen”
esitetään videodokumentein kansainvälisessä symposiumissa “Nato 70 vuotta –
mikä on sen historia dokumentoituna? Sotajärjestelmästä
on luovuttava, nyt!”
Muita teemoja esim. “Eurooppa ydinselkkauksen eturintamassa”.
7. huhtikuuta Firenze (Paikka: Cinema Teatro Odeon, Piazza Strozzi
10.15-10.00)
Puhujina: M. Chossudovsky, Global Research (Kanada) johtaja, V. Kozin,
Venäjän ulkoministeriön poliittis-sotilaallinen asiantuntija, Z. Jovanovi,
Belgrade Forum:in johtaja (Serbia), D. Johnstone, esseisti (USA), P. Craig
Roberts, toimittaja (USA). Italialaisten puhujien joukossa: A. Zanotelli, G.
Strada, F. Cardini. F. Mini, G Chiesa, A. Negri, T. Di Francesco, M. Dinucci.
Järjestäjät: Comitato No Guerra No Nato, Global Research, Pax Christi,
Comboniani, WILPF, ja muita järjestöjä.
Osallistuminen (maksuton) ilmoittamalla nimi ja kotipaikka
G. Padovanolle:
Puh. 393 998 3462
il manifesto, 25. maaliskuuta 2019
Kääntäjä: Tuula
No comments:
Post a Comment